PYKÄLÄT

Ruotsin positiivinen luotto­rekisteri näyttää mallia Suomelle

Positiivinen luottorekisteri on ollut Ruotsissa käytössä jo kauan. Voisimmeko ottaa kokemuksista oppia?

Ruotsin malli näyttää esimerkkiä positiiviselle luottorekisterille

Ruotsissa positiiviset luottorekisterit ovat yritysten hallussa.

Positiivinen luottotietorekisteri on ollut Ruotsissa käytössä jo vuosikymmeniä. Kyse ei ole yhdestä yhteisestä rekisteristä, vaan luottotietorekistereitä ylläpitää seitsemän yritystä. Niistä merkittävin on suurten rahalaitosten, kuten Nordean, Skandinaviska Enskilda Bankenin ja Svenska Handelsbankenin vuonna 1977 perustama ja edelleen omistama UC (Upplysningscentralen).

– Kaikilla rekisteripitäjillä on oma rekisteri, jossa on kattavasti tietoja yli 15-vuotiaista Ruotsissa asuvista henkilöistä ja ruotsalaisista yrityksistä, Finanssialan juristi Antti Laitila sanoo.

Luottotietorekisterien kattavuudessa ei ole juurikaan eroja, vaan toimijat kilpailevat lähinnä palveluidensa käytettävyyden ja lisäpalveluiden avulla. Rekisteripitäjät tarjoavat erilaista perusaineistosta jalostettua tietoa, muun muassa yksityishenkilöiden maksukykyanalyyseja ja luottokelpoisuusarvioita.

Luotonantajat jakavat tietoja keskenään

Luototietoina rekisteröidään henkilöiden ja yritysten perustiedot kuten nimi-, henkilötunnus- ja osoitetiedot Väestörekisterikeskusta vastaavan viranomaisen (Statens personadressregister, SPAR) rekisteristä, tulo- ja varallisuustietoja veroviraston rekistereistä ja maksuhäiriötietoja ulosoton (Kronofogden) rekistereistä.

Tiedot yritysten ja yksityishenkilöiden olemassa olevista luotoista ja niihin mahdollisesti liittyvistä maksuhäiriöistä tulevat luotonantajien rekistereistä vastavuoroisuusperiaatteella. Vain ne luotonantajat, jotka raportoivat tietoja luottotietoyritykselle, saavat käyttää näitä tietoja – muiden luotonantajien käytettävissä on rajoitetummin tietoa.

– Käytännössä tietoja toimittavat tahot ovat ammattimaisia luotonantajia, kuten pankkeja, rahoitusyhtiöitä ja rahoituslaitoksia, Laitila sanoo.

Rekistereissä on myös jonkin verran tietoja ruotsalaisten yksityishenkilöiden ja yritysten ulkomailta ottamista luotoista. Näitä tietoja välittävät muun muassa BIGNet ja Nordic Credit Alliance.

Kuten Suomessa, kuluttajien luottotietoja voi saada vain perusteltuun tarpeeseen, kuten luoton myöntämistä varten, asunnon vuokraamiseen ja rekrytointitilanteisiin, joissa työnhakijalla on merkittäviä taloudellisia vastuita. Tietojen hakuun ei vaadita kyseisen henkilön lupaa. Rekisteristä ei voi myöskään poistaa omia tietoja, vaikka niin haluaisi.

– Ruotsin luottotietolain mukaan luottotietoyritys on velvollinen informoimaan henkilöä, kun häntä koskevia tietoja on annettu. Samalla henkilö saa tiedon, kuka tietoja on kysynyt.

Toimisivatko käytännöt Suomessa?

Ruotsin mallia voisi Laitilan mukaan käyttää pohjana Suomeen mahdollisesti tulevaan positiiviseen luottorekisteriin.

– Vastavuoroisuusperiaate on tärkeä asia eli lähtökohtaisesti ne jotka antavat tietoja, ovat oikeutettuja saamaan tietoja. Toisaalta järjestelmän pitää olla mahdollisimman kattava eli mukaan pitää saada kaikki ammattimaisesti luottoja myöntävät tahot. Haluamme myös rajata tietojen käytön vain luotonmyöntötarkoituksiin, eikä niitä pidä käyttää esimerkiksi markkinointiin.

Laitila korostaa, että rekisterin luonnissa pitää kiinnittää huomio kustannustehokkuuteen.

– Kun rekisteriä valmistellaan, siitä pitää tehdä kattava kustannushyötyanalyysi kotimaisin voimin.

Entä kumpi malli olisi parempi: yksi viranomaisen ylläpitämä rekisteri vai kilpailevat kaupalliset rekisterit?

– Lainsäädäntöön perustuva ja viranomaisen ylläpitämä rekisteri olisi varmimmin kattava. Toisaalta Ruotsin malli, joka sekin perustuu lainsäädäntöön, osoittaa, että yksityiset rekisterit yltävät kilpailluilla markkinoilla hyvään kattavuuteen. Molemmissa lähestymistavoissa on puolensa ja tätä pitää selvittää tarkemmin.

Finanssiala pitää positiivista luottorekisteriä kokonaisuutena hyvänä asiana.

– Kun luotonantajien ja luottojen määrä lisääntyy, eivät luotonhakijoiden omat ilmoitukset anna joka tilanteessa riittävää kuvaa luottotilanteesta. Luottotiedot vanhenevat nopeasti, siksi tarvitaan reaaliaikaista luottotietorekisteriä. Pitää kuitenkin muistaa, että rekisterin lisäksi tarvitsemme aina hyvän luotonantotavan noudattamista, Laitila painottaa.

16.8.2017
Teksti Jukka Nortio
Kuvat iStock

Maksuhäiriömerkintä, ystävä vai vihollinen?

5 vinkkiä parempaan luotonantoon