BLOGI

Perintä ei ole ikuista

Suomessa on tehty paljon töitä sen eteen, että ihmiset selviytyisivät veloistaan ja voisivat jatkaa puhtaalta pöydältä. Rohkaisevia esimerkkejä tarvitaan myös julkiseen keskusteluun, kirjoittaa Maija Karskela.

Yleisen oikeusperiaatteen mukaan sopimukset on pidettävä (pacta sunt servanda). Kaupankäynnissä ja luotonannossa se on tarkoittanut, että velat on pitänyt maksaa takaisin. Suomi on yksi harvoista maista, jossa tästä periaatteesta on luovuttu: meillä yksityishenkilöiden velat vanhentuvat lopullisesti kahdenkin eri vanhentumisajan perusteella. Perintä ei siis ole Suomessa ikuista.

Velkojen vanhentumista koskeviin lakeihin on 2000-luvulla tehty useita velallisen edun mukaisia muutoksia – ja samalla säännöksistä on tullut monimutkaisia. Viime vuosituhannella oli selkeämpää: rahavelka vanhentui 10 vuoden kuluessa syntymisestä ja vanhentuminen voitiin katkaista muistuttamalla velallista velasta.

Vuonna 2004 katkaistavissa oleva vanhentumisaika lyheni kolmeen vuoteen. Nykyisin velka voi siis vanhentua jo kolmessa vuodessa, jos velkoja ei tee mitään – käytännössä esimerkiksi muistuta asiakasta velasta. Jos velalle on haettu maksuun velvoittava velkomustuomio, pitää vanhentuminen katkaista muistuttamalla siitä viiden vuoden välein.

Ulosotto loppuu, velka vanhenee

Katkaisukelpoisten vanhentumisaikojen lisäksi yksityishenkilön velka vanhenee Suomessa myös lopullisesti. Ensimmäinen lopullinen vanhentumisaika säädettiin ulosottokaareen vuonna 2008. Tarkoituksena oli lopettaa elinikäinen ja kohtuuttoman pitkäkestoinen ulosotto. Velalle annetusta tuomiosta tai vastaavasta ulosottoperusteesta laskettava vanhentumisaika on 15 vuotta, ja 20 vuotta silloin kun velka on toiselta yksityishenkilöltä tai korvaus rikoksesta.

Vuonna 2015 säädettiin vielä toinen lopullinen vanhentumisaika, joka lasketaan velan eräpäivästä – tällä varmistettiin, että mitään yksityishenkilön velkaa ei voi periä ikuisesti. Velka vanhenee 20 vuodessa erääntymisestä (25 vuodessa jos velkojana on toinen yksityishenkilö) – näin tosin vasta 1.1.2020 lähtien siirtymäsäännöksistä johtuen. Tuolloin monet velat ovat jo vanhentuneet ulosottoperusteeseen liittyvän vanhentumisen nojalla.

Velkajärjestely on toimiva vaihtoehto

Suomessa on viime vuosikymmeninä tehty paljon työtä sen eteen, että ylivelkaantuneiden ihmisten olisi mahdollista selviytyä veloista ja jatkaa elämäänsä puhtaalta pöydältä.

Velkajärjestelylaki säädettiin 1993 ja siihen on vuosien mittaan tehty useita muutoksia, joiden ansiosta yhä suurempi osa ihmisistä pääsee järjestelyyn ja saa velat kuitattua nopeammin. Ulosoton kanssa eläville helpotusta tuovat mm. palkan ulosmittausta koskevat vapaakuukaudet. Vuonna 1999 tuli voimaan perintälaki, jossa säädettiin kuluttajaveloille euromääräiset perintäkulurajat – ne tarkistettiin viimeksi 2013.

Harvemmin kysytään, mitä velkoja – siis kauppias, yrittäjä, palveluyritys tai luotonantaja – voi nykyisin tehdä, jotta hän voi luottaa siihen, että asiakas pitää sopimuksesta kiinni.

Lindorffin kaltaisen palvelukumppanin tuoma apu on ensisijassa vapaaehtoisten maksuvaihtoehtojen tarjoamista asiakkaalle (veloista sovitaan paljon vapaaehtoisia maksujärjestelyjä!) sekä huolehtimista siitä, ettei velka pääse ennenaikaisesti vanhenemaan. Myös ulosotossa pyritään siihen, että velallinen maksaisi velkansa vapaaehtoisesti. Viimeisenä vaihtoehtona on palkan ulosmittaus tai omaisuuden myynti – keinoja, jotka eivät kuulu perintäyhtiön tontille.

Enemmän kannustavia esimerkkejä!

Veloista vapautumiseen on nykyisin olemassa aivan toisenlainen mahdollisuus kuin 1990-luvun alussa. Vaikka velkoja olisi paljonkin, meillä ei ole ikuista velkavankeutta, ei myöskään syytä olla tekemättä töitä, koska on ulosoton kohteena.

Velkajärjestelyissä on vahvistettu noin 100 000 maksuohjelmaa, joilla maksukyvyttömät ihmiset ovat päässeet eroon velkataakasta. Velkajärjestelyissä ei siis ole kyse mistään marginaalisesta vaihtoehdosta vaan aidosta ratkaisukeinosta, ja myös Lindorff on mukana 70–80 prosentissa näitä järjestelyjä.

Velkajärjestely on mahdollinen niillekin, joilta järjestely on omasta menettelystä johtuvan esteen vuoksi ensimmäisellä kerralla evätty. Maksuhalukkuuden osoittaminen esimerkiksi sillä, että on maksanut velkoja muutaman vuoden ulosoton kautta, on usein painava syy velkajärjestelyn aloittamiselle esteestä huolimatta.

Velkojen kanssa ei pitäisi lannistua. Tilanteeseen tarttuminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja avoimesti on auttanut monia. Näitä kertomuksia, ihan tavallisia esimerkkejä velkojen voittamisesta, tarvitaan ehdottomasti julkiseen keskusteluun lisää. Ne rohkaisevat muita. Velkaongelmat ovat vaikeuksia, joita jokainen meistä voi kohdata jossakin elämänvaiheessa.

Ps. Alkuun voit päästä vaikka täällä maksumyöhässä.fi

IMG-20170115-WA0000

Maija Karskela on Lindorff Oy:n yhtiölakimies, joka on seurannut suomalaisen velkalainsäädännön valmistelua ja soveltamista yhtä pitkään kuin velat pysyvät Suomessa tätä nykyä voimassa.

 

 

 

16.1.2017